pieniä toiveita

Staraja Saljan kylä, Udmurtia 2019

Olen matkustanut useampana vuonna eri puolilla Udmurtiaa järjestettäviin taidesymposiumeihin yhdessä suomalaisryhmän kanssa. Kuva-, video- ja performanssitaidetta musiikkiin yhdistävää tapahtumaa järjestetään Udmurtian eri kylissä toistakymmenettä vuotta. Olemme saaneet myös Suomeen kesävieraaksi venäläisiä taiteilijoita työpajoihin. Seuraava tapahtuma on Suomessa ensi kesänä, mikä tässä jo mainoksenomaisesti mainittakoon.

Staraja Salja, Udmurtia, 2019.

Alusta asti symposiumlaisia on kiskottu milloin mihinkin pusikkoon sitomaan valkoisia rättejä oksiin ja runkoihin. Kolme tiukkaa solmua, komennetaan, minkä jälkeen pitää toivoa jotain, ja olen tehnyt työtä käskettyä. Pidin henkilökohtaisesti pitkään tapahtumaa jonkinlaisina performanssina, joka toistui vuodesta toiseen uuvuttavan samanlaisena ollakseen taidetoimintaa. En tajunnut mitä teen, mutten vaivautunut sitä kunnolla selvittämäänkään, koska tilanne oli sama liian monen asian kohdalla: ihmetys valkoisia rättejä kaulallaan yhä uudestaan kantavista isännistämme hukkui yleisen kulttuurishokin aaltoihin. Kylissä oli samaan aikaan ihanan tuttua ja mieltä lämmittävää, ja aivan erilaista suhteessa tolkuttoman moneen kulttuuriseen käytäntöön kotona.

Staraja Salja 2019.

Vähitellen aloin kotona selvittää puihin solmittavien kankaanpalasten tarkoitusta lukien ja ystäviltä tentaten. Minulle alkoi aueta koko suomalais-ugrilainen pyhien lehtojen kulttuuri, ja kankaiden käyttö rukoilun välineinä; tapa, joka on levinnyt läpi Venäjän Keski-Aasiaan saakka. Vuosi sitten tammikuussa meille esiteltiin Staraja Saljan kylässä bulda, joissa rukoiltiin tulen henkeä joka neljäs vuosi kodin ja perheen turvaksi; jokirantaan sijoittuva aktash-lehto, jossa tammikuun 14. päivänä uhrattiin suvun kuolleille miehille hevonen ja naisille lehmä, ja lud, jonne kylän miehet saapuivat viettämään joulukuun 19. päivän yön polvillaan rukoilleen ja uhripadoissa ruokaa keittäen. Ymmärrettyäni toiminnan tarkoituksen ja syvällisyyden minulle tuli voimakas tarve etsiä kotimetsistä tapoja tehdä näkyväksi ihmisen ja muun luonnon suhdetta tätä ikivanhaa käytäntöä varioiden.

Helsinki, Itä-Pakila.

Suomen metsälain ensimmäinen pykälä kuuluu seuraavasti: lain tarkoitus on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. On laajalti tiedossa, että toisin kuin elinkeinoministeri Katri Kulmuni, jonka puoliso sattuu olemaan Metsäteollisuus ry:n eli metsäteollisuuden edunvalvojan ammattilobbari, on lausunut, Suomen metsät eivät kestä 80 miljoonan kuution vuotuisia hakkuita ilman, että lajiston monimuotoisuus tuhotaan. Suomessa vallitsee laiton hakkuukiima, johon toivottavasti tulee selvyyttä nyt Luonnonvarakeskuksen tunnustettua hakkuuarvioidensa virheelliset suureet. Mielenkiintoista on, kenet tästä laittomuudesta vedetään oikeudelliseen vastuuseen ja koska. Uusia lukuja odotellessa voimme pohdiskella, mistä löytyvät ne yli 10 m korkeat jyrkänteet, joiden alusmetsät on metsälain mukaan säästettävä. Sellaiset ovat sen mittaluokan harvinaisuuksia Suomessa että ne ovat enimmäkseen muutenkin jostain syystä rauhoituksen piirissä. Lukuisat ainutlaatuiset kallionaluslehdot ja metsät sen sijaan survotaan surutta sellupataan.

Pälkäne., Myttäälän kylä. Vanha pyhä lehto, jossa oli seitsemän lähdettä.

Olen lukuisia kertoja sitonut yksin ja ystävien kanssa eri tilanteissa valkoisia kankaita puihin, toivonut mielessäni erilaisia asioita, sytyttänyt kynttilän tai palan kuivattua yrttiä, ja palannut keventynein mielin kotiin. Minulle puulla käyminen ei ole taikauskoa, epämääräisten luonnonhenkien palvontaa tai satanismia; muistutan sillä itseäni siitä, missä olemassaoloni henkinen ja fyysinen perusta lepää, ja ohjailen tunteitani ja ajatuksiani metsän elämää kohisevan tai talven pimeydessä lepäävän kasvuston sisällä. Jos haluat, mene sinäkin metsään ja lausu pieni toive monimuotoisen metsäluonnon puolesta – sen, johon laki meidät sitouttaa. Ja toivo itsellesi voimia tehdä myös jotain konkreettista asian eteen, kuten minäkin itselleni toivon, sillä jos suljet silmäsi meditoidaksesi hetken, voi olla, että ne avatessasi puu on kadonnut edestäsi, ja kohta sillä pyyhitään jossain päin maailmaa sitä paikkaa, jonne aurinko ei koskaan paista.

Suomen metsätalouden ongelma ei ole metsien puun määrä tai etteivät hakatut kuviot kasvaisi uudestaan metsäksi, vaan laaja-alainen talousmetsien lajiköyhyys. Tosin metsien uudistumisen tapa ja määräkin ovat tulevaisuuden äärevissä sääolosuhteissa kysymysmerkki.

Helsinki, Itä-Pakila.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: